Pelastuskoiratoiminta, eksyneitä etsimässä

 

Pelastuskoiratoiminta houkuttelee itselläkin, mutta sen verran kiireistä elämää tällä hetkellä viettäessäni olen todennut sen olevan tulevaisuuden juttuja. Kunhan ammattikorkeakoulu on saatu pakettin ja arki tasaantuu niin tämä laji voisi olla seuraavan harrastuskoiran kanssa uusia tuulia. Tällä kertaa halusin haastatteluun hieman aloittelevampaa näkökulmaa koirien kanssa harrastamiseen. 

Arja ja Inkku

Haastateltavani Arja on suhteellisen uusi kasvo koiraharrastajien piireissä. Aiemmin heillä on ollut kotikoirina kultaisianoutajia sekä cockerspanieli eläkepäiviä viettämässä. Innostustuksen novascotiannoutajiin uskon syttyneen hänen tyttäreltään, jolla on myös saman rodun edustaja metsästyskoirana.

Arja ja novascotiannoutaja Inkku ovat aloittaneet 2020 pelastuskoira harrastuksen koiruuden ollessa vuoden vanha. Siitä saakka kaksikko on harjoitellut ja kouluttautunut ahkerasti. Tähän lajiin kuuluu sekä ohjaajan koulutus että koiran kouluttaminen. Nyt aletaan olla jo lähellä päästä tositoimiin etsimään kadonneita ihmisiä ihan oikeisiin tilanteisiin. Arja kertoo lajin valikoituneen aikalailla siksi, että Inkkua yritettiin ensin innostaa noutajien riistan noutamiseen / metsästyskokeisiin eli nomeen, mutta koira ei selkeästi lajista tykännyt. Arja kertoo myös, että pelastuskoirakko pääsee auttamaan ihmisiä konkreettisesti, mikä on hänellä lähellä sydäntä.

Inkun kanssa treenataan enimmäkseen hakua ja jälkeä. Id- jälkikurssi on  käyty. Id-koulutuksessa koiralle opetetaan yhden annetun hajun jäljestäminen esim. piposta, jota koira lähtee seuraamaan. Varsinkin taajamassa koiralle on tarjolla paljon erilaisia hajuja ja vain se yksi haju pitäisi sitten kaikkien joukosta löytää.  Tällä tavoin koira tietää etsiä vaikkapa kadoksissa olevan ihmisisen hajua / jälkeä ja muut hajut on osattava sulkea pois.

Arja on ahkeroinut sekä itsekseen että koiran kanssa erilaisia koulutuksia, joita etsijäkoirakon täytyy vapepan koulutussuunnitelman mukaan suorittaa. Haun loppukokoe kaksikolta puuttuu vielä  ja siitä on sitten enää yksi askel etsijäkoiraksi.

Kun loppukoe on suoritettu hyväksyttäväksi on edessä enää viranomaistarkastus eli Virta-pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus. Tässä tarkastuksessa koiralle kuuluu isompi etsintäalue, ohjaaja nostaa ja koiran odotetaan nostavan jäljen ajoon. Kun tarkastus on tehty, koiranohjaaja ja koira otetaan mukaan hälyryhmään. Kadonneen ihmisen etsintöihin käytetään paljon vapaaehtoisten apua, jotka lähtevät ilmoituksesta etsintöihin mukaan. Koirat ajavat jälkeä ja ihmiset etsivät etsintäketjussa.

Missä treenaillaan?

Yhdistysten treenipaikkoina ei oikeastaan ole yhtä tiettyä paikkaa vaan harjoituksia sovitaan harrastajien kesken pitkin maakuntaa. Milloin treenataan metsässä ja sitten taas jossakin rakennuksessa. Kuusankoskella heillä on rauniorata, jossa käydään treenaamassa porukalla raunioetsintää. Jaalan tyhjällä vanhainkodilla on myös päästy harjoittelemaan etsintää rakennuksesta. Treenejä porukalla on vaihtelevasti, whatsapilla ehdotellaan ja sovitaan halukkaiden kanssa sitten aina paikkaa ja aikaa. Muutama viikko sitten Arja sai järjestettyä heille treenit oman työnantajan tontille ja rakennukseen vähän erilaiseen taajamassa etsimiseen. Voisi siis ajatella että tähän harrastukseen tarvitsee ainakin auton jos aikoo mennä muiden harrastajien mukana ja treenipaikat vaihtelevat. 

Veneestä etsinnän harjoittelun kaksikko on aloittanut mökillä kesällä. Koiran kanssa ajellaan veneellä niin että ollaan tuulen alapuolella ja koiran reaktiosta riippuen vaihdetaan suuntaa sinne mistä koira näyttää hajun löytyvän. Kun hajun lähde tarkentuu saareen tai rantaan, ajetaan veneellä sinne ja jatketaan etsintää maalla. Arja nauroi, että välillä on hauska havainnoida, miten haju liikkuu veneessä ja koira etsii joskus kohdetta veneen lattialta, ennenkuin huomaa, että haju tuleekin toisaalta. 

Millainen Inkku on?

Inkku on hyvin työorientoitunut, eikä paljon muusta välitä työskennellessään. Koiralla on hyvä häiriönsieto eli työskennellessään ei hairahdu muihin hommiin tai häiriöihin. Inkku lähtee aina innoissaan tekemään kaikkea, mitä keksitään. Parasta Inkun mielestä on kuitenkin hakutreenit, koska silloin etsitään maalimiestä. (hyvä palkinto) Paras motivaattori  tälle harrastuskaverille ovat namit ja joskus leikitään pallolla, mutta vasta treenien jälkipuolella. Inkku on erittäin perso kaikille herkuille ja siksi koirien märkäruuat maalimiehen löytyessä ovat parasta palkintoa. 

Inkku osaa viihdyttää tylsyyden iskiessä myös itse itseään. Inkulla on mökillä oma kelluva lelumajakka, jonka koira käy tiputtamassa itse järveen yhdeltä laiturilta ja menee toiselle laiturille odottamaan, että aallot kuljettavat lelun sinne.

Mikä harrastamisessa parasta? Mikä haasteellista?

Arja tykkää koiran kanssa treenaamisesta ja on harrastuksen myötä päässyt tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Heille tämä laji on tavoitteellinen harrastus ja jos kaikki menee hyvin niin pääsee yhdessä oikeille pelastustehtäville mukaan auttamaan. 

Haasteellisina asioina Arja mainitsi, että välillä joutuu oppimaan kantapään kautta, miten koiraa tarvitsee opettaa. Lajissa hyvää on myös hyvä tukiverkosto treeneissä ohjaamassa ja neuvomassa. Usein harrastajat pohtivat yhdessä ratkaisuja treeneissä tai koulutuksessa ilmaantuviin haasteisiin. Arja pohtii myös, että ei välttämättä onnistuisi yksin tässä lajissa vaan muiden tuesta on ollut hänelle todella isoa apua.  

Uusimpana tulokkaana Arjalla on kotona 8kk ikäinen novascotiannoutaja Tahvolle, jolle on myös aloiteltu nomehommia ja treenattu ukkojen etsintää metsässä.  

Varusteista

Lajia harrastaessa on hyvä olla ulkoiluun sopivat vaatteet, etsintää kun harjoitellaan ja tehdään paljon ulkona. Taskulamppu on pimeällä hyvin olennainen varuste. Kompassi, karttatasku ja puhelimen sovellus maastokartat kovassa käytössä myös.

Pitkä liina ja valjaat koiralle. Myöhemmin ehkä hälyliivit sekä ohjaajalle että koiralle. Koira tarvitsee myös tossut jos treenataan raunioilla ja välillä hyvä pitää sisätiloissakin tassujen suojana.

Mitä vaatimuksia tai oleellisia asioita lajin aloittamiseen?

Pelastuskoirakoksi haluavan on käytävä koulutuksia niin itsenäisesti kuin koiran kanssa ja aloittelevat aloittavatkin etsintätyön perusteista. Arja suosittelee koulutusta kaikille, joita etsintähommat yhtään kiinnostavat. Koulutuksissa käydään läpi etsintään tarvittavista varusteista aina etsinnän metodeihin, miten metsässä kuljetaan ja miten etsintäpaikalla toimitaan. Suunnistustaitoja ja kartanlukua tulee harjoiteltua porukalla ja ensiapukoulutus on pakollinen kaikille, ennenkuin pääsee toimintaan mukaan. 

Pakollisten lisäksi on tarjolla muitakin täydentäviä koulutuksia, kuten esimerkiksi viestintäkoulutus:  miten tieto kulkee etsijöiden välillä ja henkisen tuen kurssi: miten trauman saanut henkilö kohdataan ja millaista henkistä tukea voi antaa kadoksissa olevan omaisille.

Arja ja Inkku treenaavat Kouvolan pelastuskoirissa ja Kouvolan etsintäkoirissa. Kysyessäni lajin maksuista Arja kertoi että Vapepan koulutukset ovat ilmaisia ja yhdistyksiin kannattaa liittyä, koska jäsenmaksu ei montaa kymppiä ole. Yhdistyksiin liittyessä pääsee hyvin toimintaan mukaan ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin.

Millaisen koiran kanssa?

Arja on nähnyt harrastajilla useita erilaisia koirarotuja; hovawartit, noutajat, paimenkoirat, bordercolliet, jopa snautsereita. Mikäli haluaa lähteä harrastamaan lajia, koiran tarvitsisi olla sen verran rohkea, että uskaltaa mennä ohjaajan edellä eikä kulje ohjaajassa kiinni. Ihmisystävällisyys on omasta mielestäni myös aika olennainen tässä lajissa, koska etsitään kadonneita henkilöitä.

Alla kuva vapepan koulutuspolusta. 

Kuva: https://pelastuskoiraliitto.fi/koulutuspolku