Vaikka en ole itse koskaan metsästänyt enkä omista edes metsästyskorttia, halusin tuoda esille myös tällaisen harrastuksen haastattelun näkökulmasta blogiin. Suomessa on kuitenkin valtavasti metsästyskoiria ja ihmisiä, jotka harrastavat koirien kanssa metsästystä.
Karkeakarvaisilla saksanseisojilla on erityinen paikka sydämessäni kun aiempi vetokoirani oli samanlainen niin oli helppoa lähestyä aihetta tämän rodun näkökulmasta. Yhdellä ystävälläni sattuu olemaan erittäin lupaava yksilö, joten onnistumisen edellytyksiä juttuun oli ja onnistuinkin saamaan häneltä haastattelun heidän harrastamisestaan.
Seisojan hankinta
Antilla on ollut aiemmin mäyräkoiria ja jämpti-laikamix. Nyt kotoa löytyy plottinajokoira ja karkeakarvainen saksanseisoja Tomu, joka täyttää keväällä 2v.
Antti kertoo perheensä pohtineensa saksanseisojan hankintaa 2-3 vuotta, ennenkuin päätyi ottamaan pennun. Kysyessäni perusteluja juuri tähän rotuun, kertoi että rotu on hyvin monikäyttöinen ja mielenkiintoinen. Antti on käynyt ennen omaa koiraa saksassa ystävien kanssa metsällä, jossa nähnyt Saksanseisojia metsästämässä. Pääajatus koiranhankinnassa oli, että koiraa ei koulutettaisi pelkästään linnulle vaan siitä saisi eri metsästettävien lajien moniosaajan metsälle mukaan.
Hyvin monipuolinen käyttökoira.
Pentuna Tomulle aloitettiin tottelevaisuuden harjoittelua makupaloilla ja sen jälkeen leikin varjolla muitakin ominaisuuksia, joita jokainen koira tarvitsee. Istu, maahan paikka, tänne jne.. Sen jälkeen Tomun kanssa alettu harjoittelemaan noutoa, joka rakennetaan koiralle pala kerrallaan. Ensin opeteltiin perusteet esineen tuominen omistajalle, esineen luovutus pyynnöstä ja linnun tai esineen pitäminen suussa. Kokonaissuorituksena koira noutaa linnun tai esineen ja tuo sen omistajalle ja päästää irti vasta kun pyydetään.
Toinen vuosi Tomun kanssa on mennyt metsästäessä sekä harjoiteltu vesinoutoa erilaisilla leluilla. Metsästyskauden alettua syksyllä ammuttu koiralle oikeita sorsia noudettavaksi. Tomu on oppinut työtehtävänsä hyvin ja omistaja vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä valintaansa.
Verijäljen ajoa Tomulle on myös opetettu, jotta koiraa voi käyttää tarvittaessa apuna haavoittuneen eläimen etsinnässä. Antti on itsekin harjoitellut eläinten jäljestämistä maastosta, sillä mikäli koira ei jostain syystä toimisi niin haavakkoja ei saa jäädä metsään.
Tänä syksynä Tomulle on lisätty myös karhun liinaamista, eli koira kulkee liinassa ohjaajan edessä karhun hajua seuraten. Koiran ottaessa jäljen, varmistetaan mitä jälkeä koira ajaa ja lähdetään ajamaan jälkeä. Tomua voisi siis halutessaan käyttää karhunjäljestyksessäkin. Lähtökohtaisesti Plottinajokoira hoitaa karhujahdin ja sopii siihen paremmin.
Tomu toimii ylösajavana koirana myös erilaisten sorkkaeläimien kanssa, kuten hirville, peuroille ja kauriille. Tomu haistelee nenällään oikean jäljen metsästä ja lähtee seuraamaan jälkeä. Kun Tomu löytää jäljen päästä eläimet makuupaikalta, lähtevät ne liikkeelle. Antti kertoo, että koirassa on hauska ominaisuus ja se osaa ilmoittaa kimeällä haukulla, mikäli näkee eläimiä. Jos koira menee metsässä äänettä, tarkoittaa se sitä, että näköhavaintoa ei ole. Tomun jäljestyksellä ja ylösnostolla makuupaikoilta on saatu saalistakin tänä syksynä.
Tomu haukkuu ja ilmoittaa omistajalleen myös tavatessaan pienpetoja: supikoirat ja ketut, jonka lisäksi koiralla on omaa innostusta jänisjahtiin, mikäli sellainen tulee vastaan.
Seuraavaksi Tomun kanssa on tarkoitus aloitella vetolajeja, kuten juoksua ja hiihtoa. Tomun omistajan kanssa on tarkoitus kokeilla ensi talvena yhteisiä vetotreenejä, mikäli järvi jäätyy ja päästään jäälle treenaamaan.
Millainen koiruus tämä multitalentti sitten on?
Lähtökohtaisesti Tomi kuuntelee ja uskoo ohjeita, ainoana poikkeuksena silloin, kun on riistaa nenän edessä tai tuore jälki ja vaistot vievät mennessään. Antti sanoi haastattelussa Tomua häsläksi, mutta koira on vielä hyvin nuori ja todennäköisesti rauhoittuu, kun ikää tulee lisää. Samoin Tomu kuin oma koiranikaan ei aikoinaan ihan hahmottanut omaa kokoaan, kuinka iso on ja siitäkin saatiin hyvät naurut useamman kerran.
Tomu palkkautuu sekä nameilla, leluilla että saaliilla. Pentu aikana koulutus tapahtui pääsääntöisesti namien avulla, nykyään palkkaantuu leikistä tai työnteosta. Nameja käytössä enää vain tottelevaisuutta treenatessa ja niiden arvo tuossa treenissä koiralle ylitsepääsemätön, vauhtia riittää ja liikkeitä tehdään suurella innolla.
Antin vinkit metsästyskoiran hankintaan.
- Ota yhteyttä muihin harrastajiin ja käy katsomassa, millaisia koiria heillä on ja kysele, mitä ominaisuuksia he arvostavat.
- Kasvattajalta kannattaa kysellä myös paljon: millaisia ominaisuuksia hän arvostaa koirissaan ja haluaa kasvateille periyttää.
- Metsästykseen hankittavan koiranpennun olisi hyvä olla rohkea ja oma-aloitteinen, vilkas pentu joka, innostuu tutkimaan ympäristöään.
Aivan mahtavaa contenttia! 🙌
VastaaPoista