Tähän juttuun sain näkökulmia ystävältäni Sannilta, joka harrastaa aktiivisesti lajia bordercollieiden Decon 12v (eläkkeellä) ja Tolkun 3v kanssa.
Miten olet päätynyt harrastamaan agilityä?
Sannille päätyi aikanaan tädin kennelistä sijoitusuros, jonka kanssa hän lähti etsimään itselleen sopivaa ja mielekästä harrastusta. Sanni ja Deco kävivät 2012 keväällä alkeiskurssi agilitystä Savitassut ry:ssä, jonka jälkeen jatkoivat viikkotreeneihin. Ensimmäiset agilitykilpailut Sanni ja Deco kisasivat 2013 ja sen jälkeen kilpailuissa on käyty ahkerasti.
Harrastuskoirana bordercollie
Agility on Sannilla ja koirilla pääharrastuksena. Sen lisäksi he ovat harrastelleet tokoa, käyneet paimenkoiratreeneissä, haerjoitelleet jälkeä ja hakua, sekä hajutyöskentelyn alkeet aloitettu Tolkun kanssa. Olemme kisanneet kahdesti Sannin kanssa samoissa kilpailuissa eri joukkueissa K9-seikkailukilpailuissa ja talvisin Sannikin lataa omaan instagramiinsa vetohiihtovideoita ja kuvia. Kysyttäessä seuraavia juttuja, Sanni kertoo heidän jollakin aikataululla osallistuvan käyttäytymiskokeisiin.Bordercollieilla riittää miellyttämisenhalua ja siksi hyviä harrastuskoirana, rakastavat tykkää työskennellä ja ovat aktiivisesti mukana aikalailla kaikessa. Molemmille koirille on suuri palkka on jo pelkästään se, että pääsevät tekemään. Toki kaikki muutkin palkat ovat koirien mielestä tavoittelemisen arvoisia, oli sitten kyse namista tai pallosta. Varsinkin Deko rakastaa yhdessä tekemisestä. Rotuna hyvin monipuolisesti käytettävissä erilaisiin harrastuksiin.
Huonoja puolia rodussa Sanni kertoo olevan suuren paimennusvietin, joka menee välillä överiksi kun koirat yrittävät paimentaa ohi ajavia autojakin hihnalenkillä.
Mikä lajissa parasta, mikä haasteellista?
Sannille parasta lajissa on sen vauhdikkuus, lajissa kun sekunnit ratkaisevat tuloksissa. Koirien kanssa työskentely on mukavaa ja iso syy harrastaa monimuotoisesti. Agilityssä pystyy kehittymään ja nousemaan luokissa onnistumisten kautta. Radalla kilpailussa Sannille parasta on kun pääsee ns. flow tilaan ja homma kulkee. Lajia saa treenattua myös itsekseen, kotona vähän eri tavalla kuin hallilla muiden kanssa, mutta aina halutessaan harrastuskavereita. Sanni kertoo saaneensa suurta tukea treenaamiseen Tolkun kasvattajalta.
Vaikka vauhti on Sannille yksi lajin parhaista puolista, on se myös haastavin. Kovaa vauhtia radalla juostessa koiran ohjaaminen olisi oltava hieman etupainotteista ja aina ei meinaa oma kroppa pysyä perässä, mihin suuntaan mennään seuraavaksi. Onnistuminen on usein kiinni pienistä jutuista, mitä pitäisi muistaa vauhdissa. Koirille tärkeää lajissa ovat lajitaidot tärkeitä. Mikäli koira osaa enemmän liikkeitä ja esteitä, päästään etenemään seuraaville esteille helpommin. Meno on näin sujuvampaa kun koiraa ei tarvitse kesken radan opettaa uusiin juttuihin vaan koita tietää esteelle edetessä, mitä siellä tehdään.
Millaisia välineitä tai varusteita tarvitsee harrastaakseen.
Agilityyn ei tarvitse paljoa hankkia. Ilman välineitäkin voi harjoitella erilaisia liikkeitä, kuten paikallaan pysyminen ja vaikkapa puun kiertäminen. Esteet ovat lajissa kuitenkin todella olennainen osa ja siksi olisi hyvä liittyä johonkin harrastus porukkaan tai yhdistykseen / seuraan, jolla on paikka jossa harjoitella ja oikeita esteitä harjoitteluun.
Ennen harrastuksen aloitusta olisi tärkeää selvittää, millä oma koira palkkautuu. Kukapa sitä haluaisi huonolla tai pahan makuisella palkalla tehdä töitä. Koirissa myös palkkaamisen suhteen suuria eroja, yksi palkkautuu namilla, toinen joillakin tietyn makuisilla nameilla, kolmas pallolla ja neljännellä koiralla voikin olla jokin vetolelu se suurin juttu.
Kenelle laji sopii?
Kaikille ihmisille, vaikka olisi liikuntarajoitteinen lajia voi harrastaa. Liikuntarajoitteisen harrastaessa agilityä vaatii laji vain enemmän koiralta, kun ohjaaja ei juokse radalla koiran mukana.Koiran tarvitsee olla fyysisesti terve lajia harrastaakseen. Koiralta olisi hyvä kuvauttaa lonkat, selkä ja kyynärät, ettei lajin hypyt yms. riko koiran niveliä. Koiralla ei voi tässä lajissa olla ahtaita hengitysteitä kun koira hengästyy juostessaan. Nivelrikkoisia ystäviä ei myöskään ole suotavaa viedä juoksemaan ja hyppimään esteitä.
Lajissa ei ole pakko kisata, voi harrastaa omaksi ja koiran iloksikin.
Ohjaajalle erityishuomiona lajissa on pidettävä mielessä koiran loukkaantumisriski. Sanni kertoo että Dekolla on aikoinaan sattunut treeneissä lihsasrevähdys, jonka paranemista he odottivat pitkään. Lämmittely ennen treenejä onkin erittäin tärkeää niin koiralle kuin ihmisellekin ja kisaava koirakin kaipaa lihashuoltoa!
Kennelliitto, https://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/agility
Kommentit
Lähetä kommentti