Toko ja Rally-toko

Haastattelin tähän osioon Eijaa, jonka perheestä löytyy oman koirani sisko Saaga. Toisena harrastuskoirana Eijalla on samasta kennelistä belgianpaimenkoira, tervueren Vertti. Eijalta kysyttäessä, miten taloon on päätynyt Knutin sisko, totesi hän naureskellen sen olleen ennalta suunnittelematon hankinta. Eija ja hänen tyttärensä olivat käyneet katsomassa pentuja kasvattajalla ja yksi pentu oli juossut suoraan tyttären syliin. Kasvattaja oli kertonut tämän sijoitustytön olevan vielä kotia vailla ja parin päivän päästä he kävivätkin jo hakemassa pennun. Saagan kanssa harrastetaan myös näyttelyitä, joista hänellä on  tuloksia useamman maan muotovaliona.

 

Eijalla on vahva harrastuspohja koiralajeissa, hän on aloitellut koirien kanssa harrastamisen 1990-luvulla, ensimmäinen pk-koe Eijalla on ollut ensimmäisen koiran kanssa 1993. Pelastuskoiratoiminnan Eija aloitti kolmanne koiran myötä 2007 ja 2010 he saavuttivat paikan hälytysryhmästä. Päälajeina Eijalla on edelleen palveluskoira- ja pelastuskoiratoiminta. Vertin häiriöherkkyyden ja ääniarkuuden myötä harrastukset ovat kuitenkin laajentuneet tottelevaisuuskoulutukseen ja -kokeisiin sekä rally-tokoon. Vertin  häiriöherkkyys näkyy usein uusissa paikoissa ja halleissa treenatessa ja rallikisojen myötä on avautunut mahdollisuus päästä tutustumaan ja tekemään suorituksia vieraisiin ympäristöihin. Saaga päätyi mukaan edellä mainittuihin lajeihin Vertin myötä. Ennen Verttiä ja Saagaa Eijalla on ollut harrastuskoirana rottweilereitä.

Lajeista yleisesti

Lajeissa on paljon yhteneväisyyttä, mutta myös isoja eroavaisuuksia.
Tokossa on tiukemmat rajat ja säntillisyys pääpointtina, kun rally-tokossa ei katsota niin tiukasti senttejä ja suoritus on hieman vapaampi ja pääpainona on iloinen meno. Rally-tokossa saa myös antaa saman käskyn useamman kerran ja koiraa saa ohjata kädellä suuntaa näyttämällä. Tokossa taas odotusarvo on että ohjaajan antama käsky menee perille kerrasta ja koira lähtee toteuttamaan sitä nopeasti.

Tokossa seuraa komennolla koiran on otettava ohjaajaan kontakti, joka pysyy koko seuraamisliikkeen ajan. Kontaktissa koiran olisi samaan aikaan säilytettävä vielä oikea paikka ohjaajaan nähden kun taas rally-tokossa kontaktia ei vaadita, eikä seuraamisen paikka ole niin tarkasti määritelty. 

Rally-tokossa on todella paljon (94) erilaisia tehtäviä, joista vain osa tulee kilparadalle. Kilpailuissa tuomarin valitsemat tehtävät tulevat eteen nopeasti radalla ja rataa edetään kyltiltä kyltille eli tehtävältä toiselle tuomarin suunnitelman mukaa. Seuraa, istu, maahan- käskyt ovat yhtenäisiä molemmissa, mutta hieman muunneltuina versioina lajien välillä. Rally-tokossa seuraaminen tapahtuu myös ohjaajan oikealla puolella ja siinä otetaan aikaa radan suorituksesta. Ajalla ei kuitenkaan ole muutoin merkitystä, kuin jos kilpailussa kahdella koirakolla on sama pistemäärä, paremman ajan saanut koirakko on korkeammalla sijoituksella lopputuloksissa.

 

Hankintoihin voi halutessaan tehdä pieniä panostuksia ja seuroilta voi kysyä lainaksi välineitä, kuten erilaisia kartioita, merkkejä, ruutunauhaa, noutokapulat ja erilaisia esteitä. Alemman luokan tehtävissä pärjää vähemmillä välineillä ja tasoja edetessä tarvittavia välineitä tulee lisää. Lajia voi toki harrastaa ilman hankintojakin! Aika pitkälle pääsee useampia tehtäviä harjoittelemalla, kuten: seuraa, istu, maahan, seiso, paikallanolo, pyörähdyhdykset ja puolenvaihdot, joita voi harjoitella melkein missä tahansa.

                   Erilaisia koulutettavia 

Saaga on perso herkuille ja sillä ollut helppo koulutettava. Saaga tosin tykkää isosta palkasta eli palkintona voi olla vaikkapa aamuruoka. Yleensä ison palkan saa yhdestä isommasta suorituksesta tai hankalammasta suorituksesta. Treenikertoja on tästä syystä hänen kanssaan mieluummin useampia kuin, että samaa harjoitetta toistettaisi useaan kertaan samassa harjoittelukerrassa. Saaga myös hoksaa asioita itsenäisesti. Eija kuvailee koiraa tunneoppijaksi, koiralle on saatava hyvä tunne pyydettävästä hommasta ja sillä kasvatetaan halua tehdä. Saagan palkkauksen löytäminen oli aluksi haastavaa johtuen rodunomaisista piirteistä. 

 

(Tähän väliin mainittakoon, että oma koirani on hyvin nirso ja pahat makupalat "palkinnot" herra sylkee lattialle)

 

Vertti taas hyvin erilainen koulutettava ja tarvitsee paljon onnistumisia. Pieniä juttuja, joilla onnistumisia tulee ja itsevarmuus lisääntyy. Luottamuksen vahvistaminen onnistumisiin on hänelle iso juttu, vaikka lähtökohtaisesti koiralla on suuri halu miellyttää ja tekee mitä pyydetään.

Hallikauden harrastuksia

Kesäisin Eijaa ja kumppaneita ei löydä näiden lajien parista, vaan kyseessä on heille enemmänkin hallikauden harrastamista. Kesäisin Eija nauttii koirien kanssa metsässä liikkumisesta ja silloin mennään enemmän palveluskoira- ja pelastuskoiratreenejä.

Parasta näissä harrastuksissa Eija kertoo olevan se, että saa opettaa erilaisia taitoja koiralle kuin muissa
heidän lajeissa ja näin koirat pysyvät aktiivisina talvikaudellakin. Rallytoko, kuten kaikki tekeminen koirien kanssa on myös oman pään "nollausta" ohjaajalle, kun voi siirtää muut ajatukset syrjään ja ajatella vain sitä, mitä on hallilla tekemässä.

Täydentävät lajit tuovat koirille molempien puolien aktivointia kun harjoitellaan erilaisia liikkeitä ja liikeratoja. Tukitaitoja voi harjoitella myös kotona tai muualla kuin hallilla: esim. takapään käytön harjoitteista hyötyä ralliradalle. Koira alustalle ja opetetaan siihen seisomaan - > alustan siirto ruutuun, jolloin koira oppii menemään alustan avulla ruutuun. Tukiharjoitteet auttavat ja tukevat koiraa varsinaisissa suorituksissa ja kokonaissuoritus radalla paranee. Tukitaitojen harjoittelu vahvistaa myös koiran vartalon hallintaa ja corelihasten aktivointia.

Eija ja koiruudet eivät ole harrastaneet näitä lajeja vielä kovin kauaa, mutta joitakin kisoja on jo käyty. Kysyttäessä tavoitteista Eija kertoo, ettei usko etenevänsä lajissa kovin korkealle, vaan ajattelee näitä enemmän hauskoina lisä harrastuksina ja koiran oppimisen kannalta hyvinä tukilajeina pääharrastuksiin.

Tästä avautui haastattelun aikana hauska keskustelu, koska olin samana päivänä pohtinut samoja asioita toisen haastateltavan kanssa: pitääkö tällaisissa lajeissa aina kisata vai voisiko harrastaa vain omaksi ja koiran iloksi? Olimme kaikki sitä mieltä, että ei kisaaminen ole millään tavalla pakko vaan monia lajeja voi harrastaa ilman kilpailemistakin.

 

Kenen kanssa harrastamaan?

Molemmat lajit sopii kaikille roduille. Hyppyjen korkeus esteillä määritellään koiran säkäkorkeuden mukaan. Helpommin koulutettavat rodut -> helpommin koulutettavissa tähän lajiin eli jos koiralta löytyy miellyttämisenhalua, palkkaus, leikki tai namit. Alkukantaiset ja itsenäiset rodut voivat olla haastavampia. 

 

Eija toivoo, että ihmiset valitsivat itselleen sellaisia lajeja, joista nauttii sekä koira että ohjaaja. Ja ylipäätään että monet lähtisivät etsimään sellaisia lajeja tai harrastuksia, joita voisi koirien kanssa tehdä.  Rallytokossa tai tokossa voi käydä myös omaksi ja koiran iloksi. Heidän seuransa treeneissä ja kilpailuissa Eija kertoo tunnelman olevan todella kannustava ja tukeva. Treeniporukalla on yhteishenki, eikä todellakaan tarvitse pelätä epäonnistumista radalla.