Koiran kanssa vaelluksella

Tätä juttua varten kävin hakemassa kirjoitukseen lisä-arvoa ystävältäni ja joukkuetoveriltani Eveliinalta, jonka tiesin käyneen saksanpaimenkoiransa Bertan kanssa vaeltamassa. 

Eveliinan innostus vaellukselle syttyi hänen törmätessään facebookissa ryhmään, jossa oli muiden kertomuksia koiran kanssa vaeltamisesta. Ajatus houkutti, koska koiran saisi näin mukaan eikä sitä tarvitsisi viedä oman vaelluksen ajaksi hoitoon.

Ennen vaellusta Eveliina alkoi hyvissä ajoin etsimään Bertalle omaa rinkkaa. Rinkkaan saisi ainakin osan koiran ruuista kannettavaksi. Etsintä tuotti tulosta ja netistä löytyi kauppa, josta rinkan sai tilattua koiran omien mittojen mukaan. Lähtöpäätöksen jälkeen alkoi myös ajatustyö siitä, miten koiran kanssa alettaisi treenaamaan reissua varten. 

Bertan kanssa aloitettiin vaellusta varten harjoitella ensin lenkkejä pidentämällä, rinkan kantoon piti myös tottua ja tossujen kanssa pystyä tassuttelemaan tarvittaessa kivikossa. Vaihtelevia alustojakin pitäisi siis harjoitella, ei pelkkää hiekkatietä koska reissussa maasto olisi hyvinkin vaihtelevaa. Rinkan kantamisen harjoittelu aloitettiin pienillä pusseilla kuivamuonaa ja pikkuhiljaa ruoan määrää rinkassa lisättiin tavoitteena ollutta määrää kohti. 
Kantamuksen suositus koiralle on 25% omasta painosta, mutta monelle se voi olla liikaa. Koiran on myös mukavampi kantaa omaa rinkkaa, mikäli se ei tunnu koirasta liian painavalta. Takaisinpäin sekä ohjaajan että koiran rinkat ovat tietty kevyemmät kantaa kun ruokia saadaan syötyä kantamuksista. 

Eveliina ja Bertta harjoittelivat muutaman yön yli retken telttaillen ennen varsinaista vaellusta Haltille. Harjoitellut pidennetyt lenkit olivat noin 15km luokkaa ja maastoista pyrittiin etsimään sellaisia reittejä, joissa joutuu harjoittamaan myös tasapainoa. Reissussa reitillä tulisi olemaan myös rakkakivikkoa, joka voi olla koiralle haasteellinen.  

Mitä pitäisi ottaa huomioon?

Mikäli on lähdössä koiran kanssa vaellukselle, olisi edellä mainittujen harjoittelu vinkkien lisäksi osata tehdä jonkinlainen hätäsuunnitelma, miten toimitaan jos jotakin sattuu matkalla ja harjoitella koiran kantamista. Mikäli koira loukkaa jalkansa kymmenien kilometrien päässä erämaassa, on koira kannettava tarvittaessa pitkänkin matkan. Eveliina kävi myös ennen reissua hakemassa eläinlääkäriltä kipulääkettä ensiapua varten, mikäli koira loukkaantuisi reissussa. 

Perusjuttuina koiran pitäisi vaellukselle lähtiessä osata perustottelevaisuutta, kuten paikka ja odota -käskyt. Jos matkalla esimerkiksi virtaavan vesistön ylitystä niin koira voi odottaa rannalla kun ohjaaja vie oman rinkan ensin ja palaa auttamaan koiran vastarannalle. Myös isommat kivikot, joissa ohjaajan ja koiran askeltahti voi olla eri, on koiran osattava odottaa. Kivikoissa on hyvä antaa koiran hakea itselleen sopiva reitti eikä se ole aina yhtä helppo ohjaajalle.  

Teltassa nukkumista on hyvä harjoitella ennen kuin lähtee useamman päivän vaellukselle. Ellei koira rentoudu ja nuku teltassa vaan vahtii koko yön, voi koiran voimavarat olla lopussa hyvinkin pian. Telttailua voi harjoitella kodin lähimaastossa ja siirtyä pikkuhiljaa kauemmas kodista.

Miten reissu onnistui/ parasta vaelluksella koiran kanssa? 

Eveliinan ja koiran lisäksi vaellusreissulle lähti Eveliinan ystävä mukaan.

Reissu onnistui pääosin hyvin, lisähaastetta matkaan aiheutti se, että koira kahlasi vedessä paljon ja tassut eivät meinanneet kuivua. Jälkikäteen ajatellen, olisi ollut järkevää ottaa koiralle mukaan oma pyyhe, jolla varpaanvälejä olisi saanut kuivattua. Mutta koska pyyhettä ei tullut mukaan, aiheutui matkalla ylimääräistä tassujen tarkastelua, niiden rasvaamista ja kuivattelua. Haltin huiputtamiseen Eveliinan kaveri jatkoi matkaa yksin hänen jäädessään pitämään Bertan kanssa teltalle välipäivää ja parantelemaan tassuja. Olisihan samoilla tassuilla päästävä sama matka takaisinkin. Ensi kerralle pyyhe lähtee mukaan. 

Huiputtaminen siis jäi mutta reissussa oli paljon hyvää. Eveliinasta oli hauska huomata, miten koira sopeutuu ja tottuu leirielämään. Ekoina päivinä Bertalle aiheutti hämmennystä kun pudotettiin reput tauon ajaksi ja loppupäässä koira osasi levätä nämä hetket, eikä ihmetellyt taukoja enää. 

Koiran mukanaolo oli Eveliinasta erilaista, kun aiemmin koettu vaellus ilman koiraa. Ihmiset pysähtyvät herkemmin juttelemaan reissaajien kanssa ja kysyivät vinkkejä omaa koiraa ajatellen. Pysähdyksiä tuli siis näinkin enemmän.

Ajatukset varusteista?

Pidemmälle vaellukselle on ehdottoman tärkeää panostaa varusteisiin. Hyvät varusteet ei purista, eivätkä mielellään hierrä. Varusteita kannattaa testailla ja totutella molempien, sekä koiran että ohjaajan. Mikäli lähtee matkaan vetovyön kanssa, olisi se oltava rinkan kanssa yhteensopiva. 

Eveliina pohti jälkikäteen epäsopivan vyön kanssa, että olisi saattanut pärjätä Bertan kanssa myös pitkällä fleksillä reissussa. Nykyään Eveliinalla on rinkan kanssa yhteensopiva vetovyö. 

Koiran pitää mahtua telttaan, tämä huomioitava siinä, miten ison teltan ottaa mukaan ja paljonko teltta painaa rinkassa.

Poronhoitoalueella ja kansallispuistoissa koirat on pidettävä ehdottomasti kiinni. Bertta oli reissussa vapaana ainoastaan rajummissa kivikoissa, joissa Bertta sai itse valita reitin, mistä pääsee etenemään helpoiten. (Rakkakivikot)

Rodusta riippuen, tarvitseeko koira vaatetusta mukaan? Sadetakkia, lämmintä vaatetta tauoille? Bertalla oli taukotakkina back on track- malliston koirien palautumista edistävä takki.  

Millaisen rodun kanssa reissuun?

Tähän kysymykseen on oikeastaan aika vaikea vastata. Luin yle.fi uutisista kesällä ihmisten havainnoineen sylikoiria kansallispuistoissa tassuttelemassa pitkiäkin matkoja, mutta kaikki koirat eivät näyttäneet nauttivan niistä. 

Yhtäkkinen pitkä kävely erilaisessa ympäristössä ja  maastossa voi olla koiralle todella raskas. Erilainen maasto totutun tasaisen jälkeen voi myös käydä koiran nivelien päälle. Näin ollen liputtaisin suuresti sitä, että ihmiset harjoittelisivat koirien kanssa lyhyempiä matkoja ennen pitkien matkojen taittamista. Harjoittelumatkoilla olisi myös seurattava koiran vointia ja sitä, tuntuuko matkan taittaminen koirasta hyvältä. 

Eveliinan pakkauslista reissulta: