Miksi snautseri harrastuskoirana?

Hieman valintaprosessistamme

Harkitessamme uutta koriaa perheeseen, mietimme pitkään ja harkitsimme useampia vaihtoehtoja. Omassa mielessäni oli selkeä kuva harrastuskoirasta, jonka kanssa voisi tehdä melkein mitä tahansa. Olemme hyvin liikunnallinen perhe ja tykkäämme ulkoilla. Koiran pitäisi siis sopeutua elämäntapaamme mukaan. Meillä asui tuolloin vielä shetlanninlammaskoira, joka oli jo eläkkeellä harrastamisesta.

Aloitimme prosessin ensin selailemalla lasten kanssa koirakirjoista meitä kiinnostavia rotuja ja otimme soittamalla yhteyttä muutamaan kenneliin eri rotujen kasvattajille. Hyvin nopeasti itsestä kertoessa oli useammalla rodulla selvää, etteivät rodut sopineet meidän tarpeisiimme. Saimme kasvattajilta neuvoja, että tietynlaisia ruumiinrakenteita omaavia rotuja ei ole suotavaa liikuttaa tai lenkittää sellaista määrää, jota me liikumme lähes viikottain.

Emme siis valinneet koiraa perheeseemme pelkästään ulkonäön perusteella vaan sillä, millaisia harrastuksia haluamme koiran kanssa harrastaa.

Aiemmista roduista poiketen minulla oli yksi toive ylitse muiden rodun suhteen: ei metsästykseen jalostettua rotua. Olinhan ollut aiemmin saksanseisojani kanssa nokkospusikossa parikin kertaa, kun lintu oli lähtenyt kesken vauhdin edestä ja polkupyörän kanssa ei ollut vaihtoehtoa kuin mennä perässä. Muuten saksanseisoja olisi ollut ensisijainen valinta, koska tykkäsin rodusta ja vauhtia riitti. Nykyään meillä ei kukaan metsästä, eikä koira pääsisi työskentelemään luontaisten vaistojen kanssa. Muulta perheeltä toiveena oli löytää keskikokoinen koira.

Rotu ja koiramme kasvattaja valikoitui pitkälti siitä syystä, että snautsereita pääsi ennen päätöstä katsomaan ja tutustumaan heillä asuviin rodunedustajiin. Kasvattaja asui suhteellisen lähellä meitä ja pentuja oli tulossa keväälle, jolloin pystyin lomailemaan ensimmäisen viikon pennun kanssa. Kasvattaja lupasi tukea meitä matkalla koiranpennun aikuisuuteen, oli mielestäni iso apu että ongelmien sattuessa aina voisi laittaa viestiä. Olen erittäin iloinen valinnastamme ja iso kiitos sujuvasta arjestamme kuuluu myös kasvattajan ammattitaidolle. Pentueissakin on erilaisia yksilöitä ja kasvattajat osasivat valita meille sopivan yksilö pentueesta. Kasvattajan tukikaan ei ole päättynyt koiramme aikuistuttua vaan meistä on tullut osa snautseriyhteisöä.

Snautseri on vahtikoira, jolta löytyy ominaisuuksia niin pelastuskoiratoimintaan, lukukoiraksi, kaverikoiraksi, vetotreeneihin kuin jälkihommiinkin. Meidän koira on ruumiinrakenteeltaan monesta muusta snautserista poiketen urheilullinen eli kapea ja suhteellisen kevyt. Kestävyysurheiluun siis loistava pakkaus, vauhtia riittää ja pitkätkin lenkit kulkevat. Keskikokoisena helppo ottaa pidemmillekin reissuille mukaan ja mahtuu tarvittaessa autossa jalkatilaan. Kompakti ja tarpeisiin vastaava paketti kaikinpuolin. 

 

Yksi miinuspuoli snautserista löytyy muiden perheenjäsenten mielestä, koira kiintyy todella tiukasti yhteen ihmiseen. Meidän perheessä se olen minä, joka on hyvin luonnollista ja tämän ominaisuuden tietäessäni myös siihen pentuvaiheessa pyrin. Meillä esimerkiksi koira ei mielellään lähde muiden kanssa ulos, mikäli minä jään sisälle tai jos muut komentavat, haetaan minulta katseella linjausta, pitääkö hänen totella. Olen myös perheen ainoa, jota odotetaan eteisessä kotiin. Tästä miinuksesta on kyllä huikeaa etua myös, meillä kahdenkeskinen yhteistyö on hyvin saumatonta ja välillä tuntuu että koira lukee ajatuksiani treenatessa.

Koiranpentua ottamassa?

Millaisia harrastuksia haluaisit koiran kanssa harrastaa? Millaisia ominaisuuksia koirarodussa arvostat? Mihin käyttötarkoitukseen koira tulee? 

Soita ja kysy rohkeasti harkitsemiltasi kasvattajilta, millaisia koiria he kasvattavat ja millaisia harrastuksia heidän kasvateillaan on. Heillä on pennuistaan paras tietämys, millaiseen harrastamiseen kyseiset pennut voisivat sopia.